Historiaa


Kiinteistön historiaa

Vilppulan kunta kuului 1800-luvulla Ruoveden pitäjään, josta se kuitenkin haluttiin erottaa omaksi itsenäiseksi kunnaksi. Jotta hanke olisi voinut toteutua, piti paikkakunnalle saada asumaan lukeneita henkilöitä, joista voisi muodostaa hallituskoneiston. Hankkeen takana oli kirkon isännöitsijä, konstaapeli, lautamies ja herrastuomari Juho Ylä-Ajos (1855-1923) yhdessä muutamien suurtalon isäntien kanssa. Hän oli kahden suurtalon isäntä, vaikutusvaltainen, voimakas ja
monitaitoinen mies, joka omisti asuinrakennuksensa lisäksi vierastalon, elikkä pytingin. Hän purki pytingin ja rakensi pytingin hirsistä suuremman talon talonsa viereiselle tontille Ajosjärven rannalle. Nyt talo voitiin erottaa omaksi tontikseen erilleen hänen pihapiiristään.

Ylä-Ajos päätti houkutella piirilääkärin Ruovedeltä asumaan Vilppulaan ja häntä varten tämä rakennuskin siirrettiin. Tämä hanke onnistuikin. Ensimmäinen lääkäri A. A. Branders asettui asumaan Pihlajamäki-nimiseen uhkeaan taloon v. 1896. Hän aloitti vastaanotot samassa talossa. Pihlajamäkeen (nykyiseen Evankelistakotiin) saatiin paikkakunnan ensimmäinen puhelin v. 1897. Piirilääkärit asuivat ja toimivat Pihlajamäessä vuosina 1896-1926; heitä olivat A. A. Branders , J. E. Roos, L. M. Castren ja Sakari Collan.

Piirilääkäreiden jälkeen seurasi Pihlajamäessä Kihlakunnan tuomareiden aika. Tuomiokunnan arkisto siirrettiin pihlajamäkeen. Niinpä Pihlajamäki toimi myös käräjien pitopaikkana.

Sota-aikana v. 1940 perustettiin Vilppulaan kuormastovarikko n:o 1. Sen esikunta sijoitettiin Pihlajamäkeen ja majuri Björklund perheineen tuli asumaan paikan päälle. Sodan jälkeen v.1945 järjestettiin sotaleskille suomen- ja ruotsinkielisiä ompelu- ja modistikursseja Pihlajamäessä.

Evankelistakoti on kulttuurihistoriallinen rakennus- ja suojelukohde.

Tampereen Seutukaavaliitto antaa julkaisussaan Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet (v. 1981), seuraavan arvioinnin: ”Pihlajamäki, Ajostaipale: Pihlajamäessä on edustava todennäköisesti 1880-luvun loppupuolella rakennettu uusrenessanssityylinen asuinrakennus. Se sijaitsee kauniin puiston ympäröimänä Ajosjärven rannalla. Suojelukohteen valintaperusteet R. ja M. R= rakennushistoriallinen. M= miljöökohde.”

Evankelistakodin perustaminen

Helluntaiherätys sai ensimmäiset naisevankelistansa Metodistikirkosta ja Pelastusarmeijasta vuonna 1913. Maiju Virtanen ja Lydia Korpi olivat parin vuoden ajan toimineet Metodistikirkon evankelistoina, mutta heidät erotettiin Metodistikirkon työyhteydestä helluntailaisuuden vuoksi. Evankelistan viran avautumiseen naisille vaikuttivat osaltaan helluntailiikkeeseen sen alkuvaiheessa liittyneet naisopettajat ja yhteiskunnallisessa asemassa tunnetut vaikuttajanaiset.

Näihin vaikuttajiin kuului ennen kaikkea Hanna Castrèn , tyttökoulun johtajatar. Hänellä oli arvostettu ja keskeinen asema, olihan Barratt kutsuttu Suomeen osittain juuri hänen toimestaan. Hän järjesti myös ulkomaalaisten puhujien matkoja eri puolille Suomea. Eräässä tällaisessa kokouksessa vuonna 1913, joissa puhujana oli Smidt, Hanna Castrenin pyynnöstä myös Lydia Korpi ja Maiju Virtanen puhuivat ja kertoivat aikeistaan mennä Inkerin maalle. Naisten puheen jälkeen Smidt totesi: …”me keräämme nyt matkarahat, sillä olemme kuulleet, että heidät on erotettu Metodistikirkosta helluntailaisuuden tähden. Kun Jumala näin antaa heidät meille, niin otamme vastaan.” Tätä tilannetta voidaan pitää helluntailiikkeen naisevankelistojen toiminnan alkuna.

Pelastusarmeijasta tulivat Iida Niemiaho, Mimmi Tulimäki (1914), Sanni Piipponen, Martta Hellen (1916), Elli Sjöblom jne… 1930-luvulla lähti kentälle toistasataa sisarta.

Vuosien ja vuosikymmenien ajan olivat naisevankelistat taloissa kiertäessään olleet vailla vakinaista asuntoa. Terveyden ja voimien heiketessä he eivät enää voineet korvata taloissa asumista työllään. Evankelista Aleksandra Kinnunen kuvaa tilannetta seuraavasti: ”Senpä vuoksi monet laahautuvatkin paikasta toiseen kodittomina, liikarasittuneina, jopa sairainakin. Heidän toiminnastaan on kadonnut tarmo ja keskittymiskyky. He itse huomaavat tämän ja vielä pahempi, sen huomaa sellainen työtoveri, joka antaa heidän ymmärtää, että he vetelehtivät hyödyttöminä heidän työkentillään. – Ja niin alkaa tälle ylirasittuneelle sisarelle suuret sisäiset taistelut, joissa hänellä ei ole mitään inhimillistä neuvoa. On suorastaan ihme, jos Herra saa heidät varjeltua katkeruudelta.”

Vuoden 1948 tammikuussa kokoontui Aleksandra Kinnusen aloitteesta noin 60 helluntaiherätyksen naisevankelistaa Seinäjoelle. Kokouksen keskeiseksi asiaksi muodostui naisevankelistojen vanhuudenturvaan ja sairaudenhoitoon liittyvät kysymykset ja naisevankelistojen huoltojärjestelmän luominen ja siitä vastaavan elimen perustaminen. Saman kokouksen yhteydessä perustettiin naisevankelistain sairashuolto ry, jonka tavoitteeksi tuli työkyvyttömiksi tulleille ja vanhoille naisevankelistoille tarkoitetun sisarkodin perustaminen. Samana vuonna Kuopion veljespäivillä hanke hyväksyttiin.

Marraskuussa 1949 ostettiin Evankelistakodiksi Vilppulasta Ajosjärven rannalta 13 asuinhuonetta käsittävä rakennus, Pihlajamäen tila. Varat kodin hankintaan tarvittavaan pääomaan saatiin vapaaehtoisista lahjoituksista ja testamenteista. Kunnostustöiden jälkeen siunaustilaisuutta vietettiin kesäkuussa 1950.

Evankelistakoti toimi naisevankelistojen huoltolaitoksena lähinnä 1950- ja 1960 luvuilla, jolloin vanhat evankelistat kansoittivat talon. Kansaneläkejärjestelmässä tapahtuneet uudistukset vaikuttivat kuitenkin sen, että Evankelistakodin merkitys naisevankelistojen vanhuudenturvan pääasiallisena takaajana väheni. Pysyvien asukkaiden määrä pieneni vähitellen ja koti toimi lähinnä naisevankelistojen koulutus-, virkistys- ja lepopaikkana.

Edelleen kodin päätarkoitus on tarjota evankelistoille ja lähetystyöntekijöille mahdollisuutta lomailuun, virkistymiseen ja rukoukseen. Evankelistakoti tarjoaa erinomaiset puutteet tulla etsimään Jumalan johdatusta ja uutta näkyä luonnon rauhassa.

Jäsenmaksun maksaville jäsenille kodissa vierailu on ilmaista. (Varsinaista jäsenyyttä voivat anoa vähintään kaksi vuotta työssä olleet naisevankelistat ja -lähetystyöntekijät.) Myös perheet, avioparit ja miespuoliset työntekijät ovat tervetulleita Evankelistakotiin. Myös muut kuin työntekijät ovat tervetulleita lomailemaan ja virkistymään erilaisiin tapahtumiin.

Evankelistakodin johtajat

1. Toiminnan alkuun saattajana ja puheenjohtajana toimi vuodesta 1949 Evankelista Aleksandra Kinnunen vuoteen 1952
asti.

2. Evankelista Lydia Korpi toimi vuodesta 1954 alkaen rahaston ja kodinhoitajana.

3. Evankelista Maija Kaakkurivaara aloitti yhdistyksen puheenjohtajana vuonna 1952 ja kodin johtajana 1962.
Hänen työrupeamansa päättyi hänen kuolemaansa 3.11.1977.

4. Lähetystyöntekijä Irja Haapakangas aloitti 1978 ja oli kevääseen 2001.

5. Hänen jälkeensä toimi johtajana Seija Damski vuoden 2007 syksyyn asti.

6. Raakel Jussila tuli Evankelistakodin johtajaksi syksyllä 2007 ja jäi eläkkeelle tammikuussa 2013.

7. Mervi Suominen aloitti tammikuussa 2013.

© Evankelistakoti